Kuka mie oon?
Koska olen syntyisin Karjalasta se tarkoittaa, että olen aika kova puhumaan. Mutta yritän tässä tekstissä nyt olla vähän lyhytsanaisempi.
Katotaan miten sen onnistuu.
Mie oon Eveliina Lohko, suurelle osalle olen kuitenkin Eve. Eveliina tuntuu jotenkin niin viralliselta.
Mutta on siun päätettävissä millä nimellä haluat miuta kutsua. Sekä Eve, että Eveliina käy.
Ensimmäinen ristimänimi miulla on Kaisa, mutta sitä käytti ainoastaan meidän isä ja hänkin luovutti jo puolen vuoden jälkeen ja hyväksyi, että Evehän se tuo tyttö ihan selvästi on.
Kotona meillä käytettiin Eveliinaa aina silloin kun haluttiin saada painokkaasti miut uskomaan jotain tai kun olin tehnyt jotain sopimatonta.
Lapsuus
Oon syntyisin Ylämaalta, Etelä-Karjalasta.
Ylämaa on aikanaan itsenäistynyt Säkkijärven pitäjästä ja ylämaalaisilla on aina ollut Säkkijärveen lämpimät suhteet. Säkkijärvi jäi rajan taakse, mutta Ylämaa säilyi Suomen puolella.
Ylämaalla mie oon viettänyt lapsuuden ja nuoruuden ja se on muovannut miusta sen mitä olen.
Juuret ja kotiseutu ovat miulle tosi tärkeitä.
Sain kasvaa turvallisessa ympäristössä maaseudulla ihan perinteisessä maalaistalossa.
Meillä oli lehmiä, kanoja, peltoja ja metsää. Samassa talossa asuivat sekä miun vanhemmat, että isovanhemmat ja kaksi setääkin asusteli yhdessä kanssamme. Lisäksi poismuuttaneet setä ja tädit perheineen olivat lapsuudessa paljon läsnä.
Tällainen ympäristö on lapselle hyvä paikka kasvaa. Saatoin myös kipaista naapuriin leikkimään ja tapaamaan ystäviä.
Talvella hiihdettiin ja kesällä uitiin ja touhuttiin paljon metsässä ja ulkona pihalla.
Työnteko nuoruudessa
Työnteonmallin olen varmasti oppinut jo kotoa.
Olen aina ollut kova tekemään töitä ja se on ollut sekä vahvuus, että heikkous.
Maalaistalossa töitä riitti myös lapselle ja vaikka en varsinaisesti navettatöihin ikinä osallistunutkaan, niin olen kyllä heinäpelolla huhkinut ja lehmiä pellolla juottanut.
Ensimmäinen varsinainen kesätyö miulla on ollut aurauskeppimetsässä. Siellä sitä heiluttiin vesurin kanssa.
Sitten rinnalle tuli mansikanpoiminta ja siitä kokemuksesta olen erittäin kiitollinen Virtasen Marjatalle ja Matille. Heidän marjatilansa Ylämaalla työllisti useita paikallisia nuoria ja siellä saimme oppia työnteosta.
Nuorena pääsin myös tutustumaan kaupanalaan ja sehän se vasta mukavaa työtä olikin. Pienessä ruokakaupassa Ylämaalla pääsi tekemään monipuolisia työtehtäviä ja mikä tärkeintä, työskentelemään asiakaspalvelussa.
Oon aina tykännyt olla ihmisten kanssa tekemisissä ja työskentelystä siellä on jäänyt paljon hyviä muistoja.
Opiskelu
Ylioppilaaksi kirjoitin vuonna 1999 ja samana vuonna muutin pois kotoa ensimmäisen omaan kotiin.
Miulle oli tärkeää itsenäistyä ja päästä tienaamaan omaa rahaa ja pärjäämään omillaan.
2000 syksyllä aloitin liiketalouden opinnot ammattikorkeakoulussa ja suuntauduin laskentatoimeen.
Opiskeluaika oli mukavaa, miulla on kyltymätön tiedonhalu ja on kiinnostavaa oppia uusia asioita. Koko opintojen ajan tein kovasti töitä, mutta opinnot etenivät ihan suunnitelman mukaisesti.
Päättötyönkin olen tehnyt miltei valmiiksi, mutta ikinä en ole sitä palauttanut, joten valmistuminen ammattikorkeakoulusta on jäänyt vaiheeseen. Suurin syy tähän on vuonna 2005 tapahtunut muutto Ruotsiin työskentelemään.
Työura
Ruotsissa vierähti vajaa 2 vuotta miun elämästä ja se oli erittäin opettavaista aikaa. Siellä piti pärjätä vieraassa ympäristössä vieraalla kielellä.
Oli hienoa huomata, että mie onnistuin siinä!
Työ oli mielekästä ja sain paljon uusia kavereita.
Suomeen palattuani työ onkin vienyt mennessään ja olen päässyt työskentelemään useamman vuoden pankki- ja vakuutusalalla.
Viimeiset seitsemän vuotta olen työskennellyt sosiaalisen asuttamisen parissa kaupungin omistamassa vuokra-asuntoyhtiössä. Vaikka tutkinto onkin jäänyt suorittamatta, niin olen koko ajan kouluttanut työn ohessa itseäni.
Pankkiaikana suoritin sijoituspalvelututkinnon ja vuokra-asuntoyhtiössä vuokravälittäjätutkinnon. Näiden lisäksi todistus löytyy Johtamisen erikoisammattitutkinnosta ja Tampereen Yliopiston Kiinteistö- ja rakentamisalan johtamiskoulutusohjelmasta.
Ajattelen, että työ tekijäänsä ohjaa ja itsensä kehittäminen on erittäin tärkeää.
Tällä hetkellä koen työtehtäväni palvelupäällikkönä erittäin mielekkäiksi. Pääsen työskentelemään ihmisten parissa ja kohtaamaan paljon erilaisia ihmisiä.
Asuminen ja koti on jokaiselle tärkeä ja on hienoa olla mukana mahdollistamassa ihmisille huoletonta asumista.
Politiikka
Politiikka on ollut miun elämässä mukana aina.
Olen kasvanut siihen, että on luonnollista olla mukana yhteisessä päätöksenteossa. Miulle politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, vaikuttamista meidän kaikkien arkeen ja elämään.
Pitkään kipuilin tuon politiikka sanan käyttämisen kanssa ja vaikeaa se on välillä vieläkin. En koe olevani poliitikko vaan yhteisten asioiden hoitaja.
Seurakunnan päätöksentekoon lähdin mukaan heti täysi-ikäistyttyäni.
Kirkkovaltuutettuna olen ollut sekä Ylämaan että Sammonlahden seurakunnissa. Viimeisimmissä vaaleissa en enää asettunut ehdolle, koska muita luottamustehtäviä on kertynyt jo sen verran paljon, ettei aika yksinkertaisesti riitä hoitamaan kaikkea sillä tarmolla, jota tehtävät vaativat.
Vuonna 2021 asetuin ensimmäisen kerran ehdolle kuntavaaleissa ja tulin valituksi Lappeenrannan kaupunginvaltuustoon. Aika tarkalle se meni ja lopulta arpa ratkaisi viimeisen paikan miun hyväksi.
Oli muuten aika vaikea paikka jännittää yhdessä hyvän ystävän kanssa, että kumpi meistä saa valtuustopaikan.
Kaupungin luottamustehtävissä olen mukana myös Kulttuuri- ja liikuntalautakunnassa ja pääsen työskentelemään lautakunnan varapuheenjohtajana.
Lisäksi koen erittäin tärkeäksi myös luottamustoimeni Etelä-Karjalan Maakuntavaltuutettuna.
Nämä kaikki tehtävät ovat erittäin mielenkiintoisia ja koen, että pääsen niissä hyödyntämään vahvuuksiani ja oppimaan koko ajan jotain uutta.
Historian ensimmäisissä aluevaaleissa menestyin mielestäni myös ihan mallikkaasti, vaikka äänimäärä ei varsinaisen valtuutetun paikkaan riittänytkään. Paikka Keskustan toisena varavaltuutettuna on ihan kelpo suoritus.
Äänimääräni riitti myös paikkaan Etelä-Karjalan Hyvinvointialueen Henkilöstöjaostossa.
Nöyränä ja hämmentyneenä jaksan aina ihmetellä saamani luottamuksen määrää ja olen äärimmäisen kiitollinen jokaisesta saamastani äänestä.
Tuntuu hyvältä olla niin monen luottamuksen arvoinen.
Merkittäväksi luottamustehtäväksi lasken myös Etelä-Karjalan Osuuskaupan hallintoneuvoston jäsenyyden. Se on ollut opettavainen näköalapaikka monialaisen yrityksen hallintoon.
Vapaaehtoistyö
Vapaaehtoistyöllä on myös aina ollut iso merkitys elämässäni.
Koen, että jos minulla on mahdollisuus tehdä jotain jonkun yhteisön hyväksi, niin sitten sen myös teen.
Vuosien varrella olen toiminut liikuntakerhon ja pyhäkoulun ohjaajana lapsille, järjestyksen valvojana erilaisissa tapahtumissa, eri urheiluseurojen apuna myymässä lippuja ja makkaraa urheilukisoissa tai olutta tanssilavalla sekä apukäsinä monissa tilaisuuksissa.
Nyt uutena ja erittäin mieluisana tehtävänä on tullut Leijona toiminta. LionsClubit tekevät hyväntekeväisyyttä ja toimivat yhdessä. Se sopii minulle paremmin kuin hyvin.
Harrastukset
Harrastukset. Niitäkin on ihmisellä hyvä olla ja vaikka suuren osa miun vapaa-ajasta ottavat luottamustehtävät ja hyväntekeväisyystyö, niin omasta hyvinvoinnistakin on huolehdittava.
Olen aina ollut kova liikkumaan ja urheilu erimuodoissa on ollut miun elämässä mukana aina. Hiihto, juoksu, ryhmäliikunta ja erilaiset joukkuelajit ovat olleet mieluisia harrastuksia.
Viime vuosina kaikista rakkaimmaksi ovat nousseet sirkus ja avantouinti. Näiden lisäksi tykkään lukea ja opetella jotain uusia taitoa.
Musiikkia ja teatteria rakastan sekä matkailua ja uusiin paikkoihin tutustumista.
Liikkeessä miut pitää myös meidän koira.
Perhe
Sitten se kaikista tärkein eli perhe.
Mie en olisi mitään ilman miun perhettä.
Olemme kulkeneet mieheni kanssa yhtä matkaa ihan nuoresta lähtien. Välillä on myrskyä ja välillä on tyyntä. Meidänkin yhteiseloa on koeteltu, mutta tässä sitä ollaan edelleen saman katon alla.
Ja kaksi lastamme ovat parasta mitä miulla on. Lapset ovat suurin onnistumiseni.
Ei ole mitenkään itsestään selvää, että lapsia vaan hankitaan. Olen kiitollinen lapsistani ihan jokaisena hetkenä ja kaikista tärkein tehtävä maailmassa miulle on olla Äiti.
Miulle perhekäsitys on myös aika laaja.
Olen sukurakas ja koen, että vaikka ydinperhe onkin meidän neljän hengen joukkue, niin miulle perhettä on myös sedät, tädit, enot, serkut, kummit ja kaverit.
Tällainen mie siis olen.
Ihan tavallinen ihminen.
En ole supersankari, eikä miulla on mitään erityisiä supervoimia.
Kaikkeni olen kuitenkin valmis antamaan ja töitä tekemään yhteisten asioiden eteen.
Olen kiinnostunut ihmisistä ja ihmisten hyvinvoinnista. Toivottavasti miusta välittyy kuva hyvin maanläheisestä helposti lähestyttävästä ihmisestä, sillä sellainen mie haluaisin olla.
– Eve
Yhdessä keskustellen. Porukalla päättäen.
p.s. Ei tästä tekstistä tullutkaan niin lyhyt, kuin olin alussa luullut. Mutta kun antaa karjalaiselle naiselle mahdollisuuden kertoa jotain, niin myöhän käytetään tilaisuus hyväksi ja kerrotaan.
