Luin Keliakialiiton selvityksen siitä mitkä puolueet kannattavat keliakiaa sairastavien ruokavaliokorvauksen palauttamista. Oma puolueeni Keskusta oli vastannut kyselyyn, että emme kannata keliakiakorvauksen palauttamista.
Olin erittäin hämmentynyt ja halusin ehdottomasti tutustua asiaan tarkemmin. Eihän se nyt näin mustavalkoista voi olla.
Kaivoin esille kaikkien puolueiden vastaukset ja niistä on tulkittavissa, että Keskustan vastauksessa painaa eniten varovaisuus ja vastuullisuus.
Puolue ei halua, varsinkaan näin ennen vaaleja, lähteä antamaan lupauksia, jotka eivät kenties sitten voikaan toteutua. Tämä toki olisi lupauksena pitämisen arvoinen, mutta yksinään ei mikään puolue tee päätöksiä Suomessa.
Kaikki perustuu yhteisiin neuvotteluihin.
”Aitoon demokratiaan kuuluu myös se, ettei anneta ennen vaaleja lupauksia, joita ei voida myöhemmin pitää. Keskusta ei voi luvata keliakiakorvauksen palauttamista yksittäisenä sosiaali- ja terveyssektorin määrärahana. Tällaiset asiat on ratkaistu perinteisesti puolueiden välisissä hallitusohjelmaneuvotteluissa tai hallitusohjelmaan perustuvissa kehys- ja budjettiratkaisuissa.” Näin sanotaan Keskustan vastauksessa.
Olen itse vahvasti sitä mieltä, että yhteiskunnan on tuettava mahdollisuuksien mukaan pitkäaikaissairauksien omahoitoa. Tällä tavoin saadaan ylläpidettyä hyvää hoitotasapainoa ja vältytään muilta elämänlaatua heikentäviltä ja yhteiskunnalle kalliilta hoidoilta.
Keliakia on sairaus, jonka puhkeamiseen ei voida nykytiedon mukaan vaikuttaa. Keliakian syntymekanismia ei siis vielä tiedetä, mutta se tiedetään, että keliakia on autoimmuunisairaus siinä missä ykköstyypin diabeteskin.
Keliakiaan sairastuneen elimistö ei siedä vehnän, ohran ja rukiin sisältämää valkuaisainetta, gluteenia. Gluteeni aiheuttaa sairastuneen ohutsuolen limakalvoilla tulehdusreaktion, joka vaurioittaa suolinukkaa ja ravintoaineet eivät imeydy elimistöön kunnolla.
Suomessa keliakiaa sairastaa noin kaksi prosenttia väestöstä. Se voi tuntua pieneltä määrältä, mutta kun asiaa pohtii tarkemmin, löytynee meiltä jokaiselta tuttavapiiristä joku, joka keliakiaa sairastaa. Sairaus voi myös puhjeta missä iässä tahansa. Riski sairastua kasvaa, jos siihen on perinnöllinen alttius tai vaikka ykköstyypin diabetes.
Keliakian ainut hoito on gluteeniton ruokavalio.
Gluteenittomien tuotteiden valikoima on kasvanut vuosien varrella, mutta yhä edelleen gluteenittomat tuotteet maksavat huomattavasti enemmän kuin ns. tavalliset elintarvikkeet. Silti keliaakikonkin on syötävä, hänen kauppalaskunsa vaan on kalliimpi kuin meidän muiden. Ja tähän epäkohtaan tulee mielestäni puuttua.
Vaikka edustamani puolue onkin ottanut tähän mielestäni turhan varovaisen kannan, ei se estä minua puhumasta asiasta.
Koen, että tiettyihin epäkohtiin on puututtava ja niistä on pidettävä ääntä, jotta muutosta voidaan saada aikaan. Rehellisesti on toki tunnustettava, että keliakiakorvauksen palauttamista en voi minäkään luvata, mutta jotain asialle on tehtävä, jotta ihmiset eivät sairautensa vuoksi joudu epätasa-arvoiseen asemaan.
On myös todettava, että yhteiskunta tukee tässä kohtaa kaikista heikoimmassa asemassa olevia ja toimeentulotuessa voidaan huomioida kalliimpi ruokalasku. Mutta ostoskorin hinta vaikuttaa ihan kaikkiin. Ja keliakiaa sairastavan on aina tingittävä jostain muusta.
Mikä sitten on oikeudenmukainen korvausmalli, siihenkään minulla ei ole valmista vastausta, mutta kannustan kaikkia puolueita etsimään sitä ja suhtautumaan keliakiaa sairastavan ruokavaliohoitoon aivan kuten minkä tahansa muun sairauden lääkkeelliseen hoitoon.
Näistä edellä mainituista syistä haluan mahdollisuuksieni mukaan olla tukemassa keliakiaa sairastavien sairaudenhoidon tukemista. Ja pidän asiaa esillä siellä missä vaan voin.
Ai miksi?
No siksi, että se on arvojeni mukaista.
Lähde: www.keliakialiitto.fi